A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö   

A

Aikuiskasvatus
Eli andragogiikka on kasvatustiede, joka tutkii aikuisten koulutukseen liittyviä kysymyksiä. Arkikielessä sanalla viitataan tavallisesti aikuisten kouluttamiseen eli niihin ilmiöihin, joita aikuiskasvatus tutkii (2).

Antropologia  
Tieteellinen ihmistutkimus. Ei varsinaisesti erillinen tieteenala, vaan eri tieteistä muodostuva kokonaisuus. Osa-alueita filosofinen antropologia, biologinen antropologia, kulttuuri- eli sosiaaliantropologia (2). 

Arkitieto
Tietoa, joka perustuu ilmiöiden ulkoisista ominaisuuksista tehtyihin havaintoihin ja niiden luokitteluun. Arkitieto omaksutaan välittömän kokemuksen kautta (1).

Arviointi
Oppimisprosessin osatekijä jossa opittavan aineksen totuudenmukaisuutta ja selityskykyä eritellään suhteessa todellisuuteen käytännöllisten tehtävien suorittamisen avulla (1).

Arvo
Kohteen vakiintunut merkitys yksilölle. Se on arvostuksen tuloksena syntynyt 'ideaali' joka ilmenee henkilön valinnoissa, sanoissa ja teoissa. Arvoja ja arvostuksia heijastavat kannanotot voivat koskea muun muassa kohteen hyvyyttä tai pahuutta, tavoiteltavuutta tai ei-tavoiteltavuutta, hyväksymistä tai hylkäämistä (3).

Asenne
Suhteellisen pysyvä ja johdonmukainen tapa suhtautua tiettyyn kohteeseen. Asenteet ilmaisevat - avoimesti tai peitellysti - yksilön positiivisesti tai negatiivisesti arvostavia reaktioita kulloiseenkin objektiin, henkilöön tai tilanteeseen (3).

Aspekti
Näkökohta, tarkastelukulma. Esim. materian energia-aspekti = materia tarkasteltuna energianvaihteluiden näkökulmasta (2).

Automatisoituminen
Opittavan suorituksen sisäistymistä, lyhenemistä ja nopeutumista siten, että se ei enää vaadi tietoista harkintaa (1).

B

Behaviorismi
Käyttäytymistieteellinen lähestymistapa, joka alkuperäisessä muodossaan hyväksyi ihmisen käyttäytymisen selitykseksi vain ne perusteet, joita voitiin eläinkokeissakin käyttää. Klassisen behaviorismin mukaan ihmistutkimuksessa on pitäydyttävä objektiivisesti havaittavien ärsykkeiden (S=stimulus) ja reaktioiden (R=response) välisten S-R -kytkentöjen kartoittamiseen. Maltillisemmat muunnelmat klassisesta behaviorismista hyväksyvät sen, että ihmisellä on myös sisäisiä toimintoja. Niitä käsitellään silloin joko sisäisinä ärsyke -reaktio kytkentöinä tai muunnelmat ottavat huomioon ns. organismitekijöitä  (S-O-R). Behaviorismia pidetään positivismin tyyppillisimpänä koulukuntana ja siihen on kohdistunut välillä ankaraakin kritiikkiä. (2)

C

D

Didaktiikka
Opetusoppi, tiede joka tutkii opetusta ja pyrkii kehittämään teoriaa hyvästä opetuksesta. Osa kasvatustiedettä (1). Kasvatustieteiden osa-alue, joka käsittää opetuksen tutkimuksen. Suomalaisessa kasvatustieteessä yleisesti käytössä jaottelu yleisdidaktiikkaan ja ainedidaktiikkaan (2).

Didaktinen
Opetusta tai sen tutkimusta koskeva, opetusopillinen (2).

Dogmi
Uskonkappale, oppilause. Dogmaattinen = dogmien mukainen, tiukasti hyväksyttyihin oppeihin perustuva, ahdasmielinen (2).

E

Ehdollistaminen
Käsitys jonka mukaan oppiminen ja opetus ovat valmiiden reaktioiden (mm. suoritusten ja käyttäytymiskaavojen) omaksumista ja se tapahtuu ulkoisten ärsykkeiden kuten palkkioiden ja rangaistusten vaikutuksesta. Ehdollistamis -käsitys johtaa sellaiseen opetukseen, jossa oppiminen jaetaan mahdollisimman pieniin erilaisiin askeliin ja huomio kiinnitetään yksilön ulkoisiin, näkyviin reaktioihin (1).

Empatia
Kykyä 'lukea' toisten ihmisten tunnetiloja eli emootioita, ymmärtää heidän motiiveitaan ja aikomuksiaan sekä positiivisella tavalla reagoida ihmisten välisiin suhteisiin (3).

Empiirinen
Kokemusperäinen, aistihavaintoihin tai tieteellisiin mittauksiin perustuva (2).

Epistemologia
ks. tietoteoria

Etiikka
Filosofian osa-alue, joka tarkastelee hyvään/pahaan, oikeaan/väärään, oikeudenmukaiseen/epäoikeudenmukaiseen liittyviä ajatusrakennelmia (2).

Evaluaatiotutkimus
Suppeassa mielessä oppistulosten didaktinen tutkimus, laajemmasti ymmärrettynä koulutuksen tai muun yhteiskunnallisen toiminnan vaikuttavuuden tutkimista ja menetelmien kehittelyä sitä varten (2).

F

Futurologinen
Tulevaisuuteen tai tulevaisuuden tutkimukseen liittyvä. Futurologia =   tulevaisuuden tutkimista, tulevan kehityksen ennakointia ja siihen vaikuttamisen suunnittelua (2).

G

Globaali
Kokonaisvaltainen, koko maailmaa koskeva  (2)

H

Humanistiset tieteet
Menneisyyttä ja kulttuuria tutkivat tedon alat kuten historia, kielitieteet, kirjallisuuden, musiikin ja muiden taiteiden tutkimus, teologia (2).

Hypoteesi
Arkikielessä olettamus, väite tai edellytys. Tieteellisessä metodologiassa teorioista johdettu tai aikasisemman tutkimuksen perusteella esitetty olettamus tai väite, jonka paikkansa pitävyyttä halutaan tutkia, tai jota käytetään apuna kun uusia teorioita kehitellään (2). 

I

Idealistinen
Arkikielessä ihanteellinen, haaveellinen. Filosofiassa idealismi on käsitys, jonka mukaan todellisuus on laadultaan henkinen tai henkisen ja aineellisen yhdistelmä.

Informaatio
Tavallisesti ilmoitus, tiedonanto, tiedotus tai ohje. Erityismielessä aineen/energian vaihtelu joka mahdollistaa tiedonvälityksen (2).

Instituutio
Yhteiskunnissa eri muotoisena esiintyvä laitos, kuten laissa säädetty toiminto (esim. koulu), yhteiskunnallisen elämän muoto  (avioliitto) tai oikeusjärjestys   (2).

Intuitio
Sisäinen näkemys, oivallus, välitön tieto johon ihminen on päätynyt ilman loogista johtamista tai muita muodollisia menetelmiä (2).

Itsesäätely
Viittaa ihmisen tahdonalaiseen kontrolliin ja motivaatioita sääteleviin tekijöihin. Tahdonalaiset prosessit liittyvät pääasiassa minän ja oppimistehtävän hallintaan (esim. tavoitteiden toteuttaminen); motivationaaliset prosessit viittaavat oppimisen suunnitteluun ja itseä koskeviin arvioihin (esim. usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin). Tahdonalaisen kontrollin ilmenemismuotoja voivat olla esimerkiksi ympäristön järjestäminen sellaiseksi, että oppiminen tulee helpommaksi ja hauskemmaksi, tiedon hankkiminen eri lähteistä, avun pyytäminen opiskelutovereilta tai opettajalta sekä tärkeän informaation erottaminen vähemmän tärkeästä ja siihen keskittyminen (3).

J

K

Kognitiivinen
Oppimisnäkemys, joka painottaa ihmisen sisäistä, mielekästä ja tavoitteista tiedonkäsittelyä, tiedollisten mallien ja rakenteiden muodostamista sekä niiden luovaa soveltamista (1). Ihmisen tiedollista puolta (erotuksena tahdosta ja tunteesta) koskeva. Nykypedagogiikassa kognitiivisilla suorituksilla viitataan havaitsemiseen, tiedostamiseen, ymmärtämiseen ja tietämiseen. Tahto (motivaatio) ja tunteet kuuluvat osina näihih, ja siksi kognitiivisella struktuurilla tarkoitetaan usein ihmisen sisäisen maailman kokonaisrakennetta. Käsitettä kognitiivinen suuntaus  käytetään usein tarkoittamaan teoreettista lähestymistapaa joka on tullut muiden vakiintuneiden koulukuntien (behaviorismi, psykoanalyysi, konstruktivismi ) selittämään ihmisen toimintaa (2).  

Kognitio
Tajunnan sisältö; tiedolliset, henkiset ja älylliset prosessit (1).

Konstruoida
Raketaa, sommitella, liittää  kokonaisuudeksi. Myös luoda mielessään,   ajatuksissaan (2).

Kontrolli
Oppimisprosessin osatekijänä yksilön omaan osaamiseensa ja sen tuloksiin kohdistama tarkkailu ja arviointi joka pitää sisällään myös ohjaustoimenpiteet (1).

Koodi
Sopimuksenvarainen, tiedonvälityksessä käyetty sanasto, koodikieli (2).

Koulutusrakenne
Tavallisesti jonkin maan tai alueen tms. väestön saaman koulutuksen laadullista ja määrällistä jakaantumista tarkoittava termi (2).

L

Logiikka
Filosofinen oppi oikeasta ajattelusta, nykyisin useimmiten oppi päättelemisen muodoista ja laeista, myös asiallinen, johdonmukainen, ristiriidaton, selkeä (2).

M

Metakognitio

Metodi
Suppeassa merkityksessä järjestelmällinen tapa kerätä ja käsitellä tietoa, ratkaista ongelmia, tehdä työsuorituksia. Myös merkityksessä tutkimusmenetelmä. (2)

Metodologia
Tieteellisen tutkimuksen yleisimpiä perusteita, jotak määrittelevät mitä tieteellä tarkoitetaan (2).

Mielenkiinto
Suhteellisen pysyvä ja vakaa mieltymys tiettyyn asiaan, henkilöön tai toimintaan, oppiaineeseen tai aihepiiriin (3).

Minäkäsitys
Laaja, moniulotteinen konstruktio joka koostuu itseä koskevista tiedoista (itsetuntemuksesta) ja omien kykyjen, toimintojen tai tuotosten arvon määrittämisestä. Minäkäsitystä kuvaavia alakäsitteitä ovat itseluottamus, minäarvostus (itsensä hyväksyminen) ja oman pätevyyden tunnustaminen (3).

Motivaatio (sisäinen ja ulkoinen)
Sisäinen motivaatio liittyy aktiviteettiin johon ihminen ryhtyy toiminnan itsensä vuoksi; ulkoinen motivaatio viittaa puolestaan toimintaan, johon ihminen ryhtyy yltääkseen parempiin tuloksiin kuin muut (vertailuun perustuva motivaatio) tai saavuttaakseen ulkoisen palkkion tai välttääkseen negatiivisen seuraamuksen (3).

Motiivi
Vaikutin, peruste, toiminnan syy tai sille estietty selitys. Tahtoa ylläpitävä tekijä, joka sa aikaan tai ylläitää päämäärään suuntautuvan toiminnan. Motiivit on tapana jakaa biologisiin ja sosiaalisiin, tiedostettuihin ja tiedostamattomiin sekä ulkoisiin ja sisäisiin. Tavallisia opiskelumotiiveja ovat tiedonhalu, taloudellisen tai yhteiskunnallisen hyödyn tavoittelu, pyrkimys edistyä omalla erikoisalalla ja itsensäkehittämisen halu. (2)

Motivoituminen, motivointi
Oppimisprosessin osatekijä; mielenkiinnon ja oppimisvireyden syntyminen, Ongelma, tiedollinen ristiriita saa aikaan sisällöllisen, tietoisen motivaation. Opetuksessa motivointi edellyttää tiedollisen ristiriidan virittämistä ja sen seurauksena syntyvän uteliaisuuden suuntaamista opittavan asian yleisperiaatteen löytämiseen (1).

N

O

Objektiivinen
Asiallinen, puolueeton, yleispätevä, yksilön ennakkokäsityksistä riippumaton. Tieteellisyyden keskeisiin vaatimuksiin kuuluu juuri objektiivisuus. (2)

Operationalisoida
Laatia menettelytapa jonka avulla teoreettinen käsite saadaan empiirisesti havaittavaksi. Operationalisoimalla luodut menettelyt kattavat yleensä tarkoitetun käsitteen vain puutteellisesti, tietyiltä osin tai tietyllä todennäköisyydellä. (2)

Opettajan etiikka
Yksi opetustaidon keskeisistä sisäisistä osatekijöistä. Ilmenee opettajan suhtautumisessa oppilaisiinsa ja opettamaansa asiaan. Korkeatasoinen opettajan etiikka merkitsee vaativaa mutta samalla kunnioittavaa suhtautumista oppilaisiin sekä rehellistä ja omakohtaista näkemystä opetettavaan sisältöön (1).

Oppimismotivaatio
Ilmaisee ihmisen halua ponnistella oppimis- tai kehittämistavoitteen suunnassa. Oppimismotivaation perustana olevat motiivit virittävät, suuntaavat sekä ylläpitävät oppimisaktiviteettia (3).

Oppimisstrategiat
Laaja-alaisia ja monimutkaisia tiedonmuokkausprosesseja, joiden vaikutukset kuvastuvat oppimistapahtuman määrällisissä ja laadullisissa piirteissä. Oppimisstrategiat voidaan ryhmittää kognitiivisiin, metakognitiivisiin ja resurssienhallintastrategioihin. Kognitiiviset strategiat auttavat oppijaa koodaamaan uutta materiaalia ja helpottavat tiedon jäsentelyä ja muokkaamista. Metakognitiiviset strategiat puolestaan ohjaavat oppijaa suunnittelemaan, säätelemään, tarkkailemaan ja muokkaamaan omia kognitiivisia prosessejaan. Resurssien hallintastrategiat auttavat oppijaa kontrolloimaan aikaa, ponnisteluja ja ulkopuolista apua tehtävän suorittamisessa (3).

Orientaatioperusta
Malli, jonka perusteella ihminen käsittelee ja arvioi jotakin kohdetta, suorittaa sitä koskevia tehtäviä ja suhtautuu siihen itselleen tyypillisellä tavalla. Esiintyy ensin ulkoisena, aineellisena mallina joka asteittain sisäistetään, kun sitä käytetään tehtävien ratkaisemisessa. Hyvä orientaatioperusta antaa systemaattisen kokonaiskuvan asiasta, erityisesti sen sisäisistä suhteista. Se kertoo asian alkusolun ja yleisen periaatteen eli vastaa kysymykseen 'Miksi?'. Tämä edistää laajaa siirtovaikutusta oppimisessa. Opetuksessa opettajan tehtävä on laatia orientaatioperusta ja pyrkiä siihen, että opiskelijat muodostavat sen myös itse ja sisäistävät sen käyttämällä sitä tehtävien suorittamisessa (1).

Orientoitua
Suunnistautua, suuntautua, omistautua, perehtyä, tutustua. (2)

P

Pedagogiikka
Yleisnimitys koko kasvatusalan tieteelliselle tutkimukselle ja sitä koskevalle opetukselle. Suppeammassa merkityksessä tarkoittaa yleistä kasvatustiedettä joka tutkii lähinnä lasten ja nuorten kasvatusta. Myös eräistä kasvatuksen suuntauksista ja kokeiluyrityksistä käytetään nimitystä pedagogiikka, kuten esimerkiksi Steiner-pedagogiikka. Nykyään pedagogiikka esiintyy myös laajemmassa merkityksessä ja tarkoittaa monimuotoista kasvatustieteellistä opetusta ja tutkimusta jonka kohdealueena on jokin tietty keskeinen kasvatus- tai opetusala, kuten korkeakoulupedagogiikka. (2)

Pintatason oppiminen, pintasuuntautunut oppiminen
Oppimisen strategia, jossa oppija yrittää painaa mieleensä tekstin tai oppiaineksen sellaisenaan jolloin huomio on kiinnittynyt sen ulkoiseen muotoon. Oppija paloittelee opiskeltavan asian sisällön kannalta mielivaltaisiin osiin eikä pohdi kriittisesti opittavan aineksen sisältöä ja käyttökelpoisuutta (1). Pintasuuntautuminen tarkoittaa keskittymistä yksittäistietoihin, jolloin kokonaisuuden hahmottaminen vaikeutuu ja johtopäätökset jäävät vaille perusteita. (3)

Psyyke
Mieli, ihmisen havaitsemis- ja ajattelujärjestelmä, jonka fyysisen perustan keskeisenä osana ovat aistit ja keskushermosto. (2)

Q

R

Rationaalinen
Järkiperäinen, järkevä, käsitettävä, tarkoituksenmukainen. Rationaalisella päätöksellä tarkoitetaan sellaista, jossa valitaan hyväksyttyjen kriteerien mukaan parhaana pidetty vaihtoehto. (2)

Rekonstruoida
Rakentaa uudelleen, ennalistaa, restauroida, muodostaa, päätellä millainen jokin asia tai ilmiö on tai on ollut. (2)

S

Siirtovaikutus eli transfer
Opitun sisäisen mallin soveltuvuus uusiin tehtäviin ja tilanteisiin eli opitun tiedon selityskyvyn syvyys ja laajuus. Yksittäisellä 'valmiilla' suorituksella tai tosiseikalla on heikko siirtovaikutus, yleisillä periaatteilla sen sijaan laaja siirtovaikutus (1).

Sisäinen malli (selitysmalli, ajattelumalli, toimintamalli)
Malli jonka ihminen rakentaa maailmasta ja sen ilmiöistä. Mallia voidaan sanoa myös orientaatioperustaksi. Sisäisille malleille on ominaista kokonaisvaltaisuus ja aktiivisuus ja ne ovat pelkistettyjä tulkintoja todellisuudesta. Niissä yhdistyvät tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset tekijät. Sisäisten mallien kokonaisuudesta muodostuu yksilön tiedollinen eli kognitiivinen rakenne (1).

Sisäistäminen
Aikaisemman tietorakenteen muokkaamista ja muuttamista uuden periaatteen, uuden tiedon avulla; uuden sisäisen mallin muodostamista suhteuttamalla uutta tietoa aikaisempaan, tulkitsemalla sitä ja sulauttamalla se ja aiempi tieto loogiseksi kokonaisuudeksi. Sisäistäminen tapahtuu vaiheittain eli uusi periaate tai malli esiintyy aluksi yksilöiden välisenä, aineellisena ja ulkoisena (esimerkiksi kaaviona) josta se sisäistyy yksilön tajunnassa toimivaksi, henkiseksi malliksi. Sisäistäminen tapahtuu ulkoistamisen kautta, käyttämällä mallia apunan tehtäviä ratkaistaessa (1).

Sosiaalinen
Yhteiselämää koskeva yhteiskunnallinen sosiaalinen suhde (= suhde toiseen ihmiseen, ryhmään tms.) (2).

Stressi
Rasitus, paine. Stressillä tarkoitetaan milloin puhtaasit fyysisiä paineita, million taas henkistä rasitusta. (2)

Struktuuri
Rakenne (esim. yhteiskunnallinen struktuuri). Tieteellisesti ilmiötä tarkasteltaessa eroteaan usein sen funktiot eli tarkoitukset ja tehtävät, prosessit eli toimintasarjat ja struktuurit eli rakenteet (2). 

Subjektiivinen
Ihmisestä ja hänen ennakkokäsityksistään riippuva, omakohtainen, yksilöllinen. Usein myös epäasiallinen, puolueellinen tai ainakin käsitys jota muiden on vaikea tarkistaa (2).

Syvätason oppiminen (syväsuuntautunut oppiminen)
Oppimisen strategia jossa oppija koittaa ymmärtää tekstiin tai oppiainekseen sisältyvän ajatuksen tai periaatteen sekä sen kokonaisrakenteen. Oppija tiedostaa oppiaineksen sisällön, pohtii sen käyttökelpoisuutta ja suhtautuu siihen tarvittaessa kriittisesti (1). Syväsuuntautuminen oppimisessa merkitsee huomion kiinnittämistä esityksen tai oppimateriaalin ajatussisältöön ja loogiseen rakenteeseen, jolloin tavoitteena on opittavan ymmärtäminen ja merkityksen löytäminen opittavalle asialle (3).

T

Tietoteoria
Eli epistemologia eli gnoseologia. Tutkii tiedon ja totuuden luonnetta ja rajoja. Kasvatustieteen tietoteoreettisilla lähtökohdilla tarkoiteaan sen tarkastelua, mitä voidaan pitää kasvatustieteellisenä tieton, mitkä ovat kasvatusta koskevan tiedon rajat ja perusta. Tietoteoreettiset käsitykset vaikuttavat siihen, miten tutkimustyötä tehdään ja myös siihen väliteään tietoina pidettyjä käsityksiä kasvatuksesta. (2)

Teoreettinen tieto
Ilmiöiden välisiä suhteita, niiden muodostamia järjestelmiä sekä näiden periaatteita ja alkuperää selittämään pyrkivää tietoa. Sitä omaksutaan tietoisen opiskelun ja tutkimuksen avulla (1).

Tiedollinen rakenne
Yksilön joltakin todellisuuden alueelta omaksumien sisäisten mallien kokonaisuus. Tiedollinen rakenne voi olla enemmän tai vähemmän jäsentynyt, tietoinen ja syvällisesti ilmiöitä selittävä. Yhteiskunnallisessa mielessä tiedollinen rakenne voi tarkoittaa ihmiskunnan historiallisesti kehittyvää tietämystä jostakin todellisuuden alueesta, tämän tietämyksen oleellisia käsitteitä ja periaatteita, jotka on järjestetty systemaattiseen muotoon esimerkiksi eri tieteenalojen piirissä. (1)

Transfer ks. Siirtovaikutus

U

Ulkoistaminen
Opittavan mallin soveltamista tehtävien suorittamisessa, ympäröivän todellisuuden käytännöllisessä hallitsemisessa ja muokkaamisessa. Ulkoistamisessa opittava uusi malli joutuu käytännön toiminnan testiin. Ulkoistaminen on ehdoton edellytys asian hyvälle sisäistämiselle; ulkoistamisessa ihminen purkaa näkyvään, aineelliseen muotoon (esim. sanoiksi, kaavioiksi, esineiden käsittelyksi) sisäisen mallinsa. Vaativien ongelmien ratkaisemisessa on erityisen tärkeää kyky ulkoistaa omat mallinsa ja asettaa ne tietoisen arvioinnin ja muuntelun kohteeksi (1).

V W X

Y

Yleistys
Käsite tai periaate jonka avulla jäsennetään ja selitetään tietoa ja ulkoista todellisuutta. Yleistys voi olla joko empiirinen eli kokemusperäinen tai teoreettinen yleistys. Empiirinen yleistys muodostuu ilmiöiden ulkoisten ominaisuuksien vertailun ja luokittelun tuloksena, kun taas teoreettisen yleistämisen edellytyksenä on ilmiöjärjestelmän alkuperän ja sitä selittävän alkusolun (yleisen periaatteen ja sisäisten suhteiden rakenteen) läytäminen. Tällainen alkusolu tai malli on yleistettävä soveltamalla sitä joukkoon konkreettisia tehtäviä ja järjestelmän ilmenemismuotoja. Teoreettisten yleistysten avulla ihminen kykenee hallitsemaan ja selittämään laajoja ilmiökokonaisuuksia, tuottamaan uusia oivalluksia ja luomaan uutta. (1)

Z Å Ä Ö